Kaikki alkaa viivasta. Kynnys kuvataideilmaisuun on varmasti matalimmillaan, jos ihmistä kehoitetaan piirtämään viiva. Viivan piirtäminen on helppoa ja soveltamismahdollisuuksia on rajaton määrä. Siitä on erittäin hyvä aloittaa varsinkin, jos asiakasryhmänä on muut kuin lapset. Lapsilla on luontaista heittäytymiskykyä lähteä piirtämään aiheesta kuin aiheesta, mutta aikuisena tai teini-ikäisenä se ei välttämättä enää ole niin helppoa enää. Teini-ikään mennessä itsekriittisyyden mörkö on kasvanut täyteen mittaansa ja ihmiselle on saattanut jo kertyä paljon huonoja kokemuksia ja itseilmaisu saattaa olla hankalaa. Viivaharjoituksesta on helppo lähteä käyntiin. Muutamien viivojen jälkeen mielikuvitus alkoi laukata ja uskaltautui kokeilemaan täysin uusia menetelmiä, esimerkiksi pesuharjaa ja paperisullaa piirtovälineinä. Eniten ihastuin puutarhansikkaan ja musteen luomaan jälkeen. Pistemäinen jälki toi mieleeni vanhanajan sarjakuvat.
Opin tänään, että aktiivisen työskentelyn lisäksi yhtä tärkeitä asioita ovat työn lomassa rentoutuminen, hiljaisuus, tarkkaileminen, ideoiminen ja jakaminen. Myös taidetyöskentelyyn virittyminen ja tilan valmistelu ovat hyvin tärkeitä elementtejä. Liian valmiiksi suunniteltu ja tehty ohjaustuokio ei ole hyväksi, sillä asiakkaalle saattaa tulla sellainen olo, ettei hänen osaamiseensa luoteta. Valmistelutoimenpiteet myös virittävät tekijänsä itse työn tekemiseen. Luokassa teimme itse kaiken paperin repimisestä lähtien. Paperin repiminen oli aluksi yllättävän haastavaa, mutta niinkin pienestä asiasta kuin onnistuneesta repimisestä, tuli hyvä mieli. Maalien sekoittaminen ja uusien väriyhdistelmien löytäminen olivat minulle kurssin aikana tärkeitä ja mieluisia puuhia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti