Kipsinaamio ja marmorointitekniikka

Kipsinaamioiden tekeminen oli mielenkiintoinen kokemus. Kipsin alla tunsi olonsa yllättävän puolustuskyvyttömäksi, kun silmät olivat suljettuina ja hengitys tapahtui vain suun kautta. Olo oli kuin sokealla flunssapotilaalla. En ahdistunut kokemuksesta, mutta uskon, että monelta jäisi tekemättä koko kasvot peittävä kipsinaamio. Varsinkin, jos parina olisi vieras kipsaaja. Minä tein lähes koko harjoituksen hyvän ystäväni kanssa ja tiesin sen, että hän kutiaa hyvin helposti kaulasta. Täysin vieraan ihmisen kanssa saattaisi tulla ongelmaksi se, ettei luota toiseen tarpeeksi ja harjoitus tuntuisi epämiellyttävältä.

Kun kipsinaamio oli kuivunut tarpeeksi, nostin sen kasvoiltani. Valo kieveli silmiin ja olo oli kuin vastasyntyneellä, tavallaan. Ihan pienen hetken verran osasin arvostaa uudella tavalla näkökykyäni ja hengittämisen helppoutta. Voisin itse kuvitella soveltavani harjoitusta lasten kanssa, mutten koko kasvojen kipsaamiseen, vaan käsien tai vain puolikkaan kasvonaamion kipsaamiseen. Lopputuloksessa on jotain taianomaista. Erityisen hienoja olivat kipsatut kädet.

Seuraavalla kuvataidetunnilla päällystimme naamiot. Minä olin aiemmilla tunneilla innostunut ikihyviksi marmorointitekniikasta ja keksin soveltaa sitä naamion koristamiseen. Olin ensimmäinen ryhmästä, joka lähti yhdistämään koristelemaan naamiota marmorointilakalla, mutta muutama muukin innostui kokeilemaan sitä. Minusta oli mukavaa, kun onnistuin vahingossa innostamaan muita kokeilemaan samaa. Yllätyin omaa reaktiotani, koska aiemmin olen ollut hyvin tarkka siitä, etten halua muiden matkivan minua. Nuorempana minut sai raivon valtaan se, että joku muu teki kuvataidetunnilla jotakin samankaltaista kuin minä. Matkiminen ärsytti minua suuresti. Syyllistyin tähän vielä muutama vuosi sitten, kun opiskelin media-alaa. En voinut sietää sitä, että varastettiin toisen ideoita ja sanottiin niitä omiksi. Nyt huomasin, että oli ihan mukava tunne, jos joku muu inspiroitui minun tekemästäni jäljestä tai ideasta. Ymmärsin, että idea voi kasvaa suuremmaksi. Miksi siis ei? Muiden inspiroiminen on erittäin hieno ja arvostettava kyky. Miksi asia edes on häirinnyt minua aiemmin? Tässä yksilökeskeisessä yhteiskunnassamme ihmiset ehkä haluavat olla erityisiä ja omanlaisia. Jos toinen on samanlainen, niin ei voi olla omanlainen?

On tärkeää luoda sellainen ilmapiiri, ettei ole oikean tai vääränlaisia töitä, ajatuksia, ideoita. Tärkeää on myös se, etteivät muiden mielipiteet eivät ole totuus. Muiden mielipiteet tosin saattavat välillä olla hyödyllisiä. Niistä voi saada jotakin arvokasta tietoa, jota itse on sokea näkemään.

 Pidin marmorointitekniikasta niin kovasti, että ostin itselleni kotiin kuuden lakan pakkauksen ja tein niillä kotiimme lasinalusia. Marmorointi on mukavaa, mutta siinä tulee ottaa huomioon se, ettei tekniikka sovellu välttämättä lapsille. Lakat ovat myrkyllisiä ja niistä tulee ilmaan voimakkaita kemikaalihöyryjä. Tehdessäni näitä kotona pienessä huoneessa, jossa ilmanvaihto ei ole paras mahdollinen, minua alkoi pyörryttää. Tunnilla keskustelimme myös tärpätin käytöstä ja opin, ettei sitä pidä käyttää, ainakaan usein, käsien puhdistamiseen, sillä se on hyvin myrkyllistä.

Olen tavallaan käytännöllinen ihminen. Ainakin nautin sellaisen taiteen tekemisestä, jolla on joku käyttötarkoitus. Uskon, että aikuisten kanssa taidetyöskentely voisi olla mieluisampaa, jos tavoitteena on tehdä jotakin sellaista, mitä voi hyötykäyttää. Voi olla, että tämä on vain minun mielipiteeni, mutta uskon, että monet vanhemmat ihmiset pitävät taiteen tekemistä huuhaana ja siitä syystä kynnys kokeilla taiteen tekemistä mataloituisi, jos lopputulos ei olisi vain taulu tai koriste, jossa tärkeintä on miltä se näyttää tilassa. Lopputuote voisi olla esimerkiksi lasinalunen, postikortti, koru, painettu kuva tyynyyn tai paitaan yms.

Marmorointi-innostukseni kulminoitui siihen, että skannasin koulussa tekemäni marmoroinnin ja käsittelin sitä koneella lisäten piirtämäni gramofoniolion taustaa vasten. Marmorointia pystyy soveltamaan monenlaiseen tekemiseen. Koulussa taisi olla puhetta, että marmoroida voi esimeriksi kirjan kannen. Löysin netistä videoita, joilla marmoroidaan kynttilöitä ja kippoja. Voisin kuvitella ohjaavani virkistävää käsityötuntia lievästi muistisairaille vanhuksille. Siellä tehtäsiin ensin itse kynttilöitä kuumasta steriinista ja sen jälkeen marmoroidaan ne oman näköisiksi.