Kehomaalaus

Kehomaalaus oli mieleinen harjoitus. Lopputulos oli parempi kuin alun perin kuvittelin. Huomaan taas ajattelevani lopputulosorientoituneesti, vaikka tiedän, että kaikki muu oli harjoituksessa tärkeämpää. Tätä harjoitusta tehdessä oli mukavaa, kun tuttu kaveri piirtsi ääriviivani tuntemattoman sijaan.  Ilmapiiri oli vapautunut. Oli erilaista ja virkistävää tehdä näin iso teos. Normaalisti tekee pieniä piperryksiä. Oli eheyttävää huomata myös se, että pystyy täyttämään isonkin paperin. Huomasin vertailevani omaani muiden tekemiin, kun ne olivat seinaällä rivissä. Arvotin omaani sen mukaan, miltä se mielestäni näytti muiden keskellä. Monilla oli todella hienoja kehomaalauksia. Omani näyttää aika tavalliselta: ihmiseltä, jolla on lilat hiukset. Loppujen lopuksi se kuitenkin miellyttää minua, koska se on maalattua itseäni miellyttävillä väreillä, se näyttää leikkisältä ja uneliaalta, niinkuin näen itseni ja sillä on menosuunta kohti ylöspäin. Ajattelin kehomaalausta tehdessäni Peter-Pania, joka on salainen idolini.

Kun kuulostelin maalausta tehdessäni muiden puheita, niin yllätyin kuinka avoimesti ihmiset arvostelivat omaa maalausta/ kehoaan. Arvostelu oli aivan erilaista kuin muiden töiden kanssa oli ollut. Onko omaa kehoa ja kuvaa helpompi arvostella, kuin vaikka maisemamaalausta, koska oman itsensä arvostelu on niin tuttua meidän yhteiskunnassamme? Huomaan itsekin ajattelevani välillä rumasti omasta ulkonäöstäni. Ihmisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka puhumme ja ajattelemme itsestämme.

Tässä harjoituksessa keskiössä oli oman kehon hahmottaminen. Oli hassua huomata, että pidän itseäni yleensä hyvin lyhyenä, mutta huomasin muiden kehomaalauksia katsellessani, ettei minun työni näytä heidän kehoihinsa verrattuna mitenkään ylivertaisen pieneltä. Näin itseni uudella tavalla ja siitä tuli hyvä mieli.